torsdag 5 december 2013

PITKÄ VIIKONLOPPU

Tänään päätin heti kun heräsin, että tästä tulee hyvä päivä. Ei lihapullakastiketta syliin, ei puhjenneita renkaita eikä mitään muutakaan ikävää. Lähdin heti aamulla postiin hakemaan mun Chanel tuotepaketin jonka voitin Kuukauden Costumelaisena. Näytän vähän myöhemmin mitä paketti sisälsi. Muutenkin on kiva kun edessä on pitkä viikonloppu. Lähden sisarusten kanssa meidän lapsuuden kotiin viettämään laatuaikaa perheen kesken.

Pelkästään kiva viikonloppu ei kuitenkaan tule olemaan, sillä käymme viikonlopun aikana läpi äidin tavaroita, vaatteita jne. Se tulee olemaan todella raskas prosessi joka herättää paljon muistoja ja kipeitä tunteita. Jotenkin välillä ei usko, että äiti on poissa, mutta kun käy läpi hänen tavaroita kaikesta tulee taas jotenkin niin konkreettista.. Toivon kuitenkin, että tavaroiden läpikäyminen herättää myös ihania ja iloisia muistoja ja saadaan muistella, miten ihana äiti oli. Maailman paras äiti.

Tänään saatte vihdoin taas asukuvia. Niitä ei pahemmin ole näkynyt muuton aikana, mutta nyt vaatteet alkavat olla paikoillaan uudessa kodissa. Minulla on muuten nyt niiiiin paljon säilytystilaa vaatteille! Vihdoinkin saan kaikki vaatteet roikkumaan nätisti. Nyt näen kans paremmin, mitä vaatekaapista löytyy ja tein paljon kivoja "löytöjä" omasta kaapista :)

Today I decided when I woke up, that this is going to be a good day. No meatball sauce in my lap, no flat tires... I went to the post office when I woke up and got my Chanel gift package that I won earlier this week. Tomorrow it's Finland's independence day, so we're having a long weekend ahead. I'm going to my childhood home to spend quality time with my family.

The weekend will not be all fun, as we are going through my mom's things, clothes etc. It will be hard and a lot of memories will arouse. I still hope that we will also smile and remember happy things about the world's best mom.

Today you'll finally get proper outfit pics again. Haven't been much of those in the blog as everything has been packed up in boxes. Now I'm finally having my clothes in my new wardrobes, which by the way are quite big, love them!

2 kommentarer:

  1. Olen pahoillani äitisi menettämisestä. Omasta kokemuksesta voin myös kertoa, että se on hirveintä mitä voi tapahtua. Oma äitini nukkui pois kun olin 15-vanha. Vaikka suru helpottaakin, niin ikävä jää. Paljon paljon voimia sinulle ja jos näkisin sinut nyt niin halaisin sinua lämpimästi! <3

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos, ja pahoittelut myös sinun äitisi menettämisestä. Tiedän, että sinä jos joku ymmärtää miltä äitin menettäminen tuntuu. Tapahtuneesta on nyt kulunut noin puoli vuotta, ja täytyy sanoa, etten vieläkään oikein ymmärrä enkä oikein osaa käsitellä asiaa. Ja ikävä on joka päivä kova. Välillä ikävää ei voi edes ajatella, koska se sattuisi liikaa. Kiitos tuesta ja virtuaalihalauksista <3

      Radera